maanantai 16. lokakuuta 2017

#83 Kevon reitti parhaimpaan ruska-aikaan

Ajankohta: syyskuu 2017

Luonnossa liikkuminen on minulle ja Mikolle molemmille tärkeää. Ei siis liene ihme, että matkoillamme olemme myös alkaneet hakeutua yhä useammin luontokohteisiin, erityisesti vuorille ja metsään. Häämatkamme teemaksi muotoutuikin luontoa ja luksusta, Suomen ja Norjan Lapissa upeissa maisemissa. Tältä eeppiseltä reissulta on luvassa vielä monta hienoa tarinaa ja nyt on Kevon reitin vuoro; näin häämatkamme alkoi.

Kevon luonnonpuisto tarjoilee mahtavia maisemia vaeltajille


Kevon kanjoni sijaitsee Utsjoen kupeessa – eli aivan Pohjois-Lapissa – ja on kansallispuiston sijaan luonnonpuisto. Suomessa luonnonpuistot sijaitsevat valtion mailla ja ne on perustettu ensisijaisesti luonnonsuojelua ja luonnon tutkimusta varten; Kevon luonnonpuiston on perustettu vuonna -56 ja Lapin tutkimuslaitos Kevolle se tarjoaa mahdollisuudet alkuperäisen luonnon tutkimukselle. Luonnonpuistossa liikkuminen on rajoitettua ja esimerkiksi Kevon reitillä saa rotkoalueilla liikkua 15.6.-15.10. välisenä aikana ja liikkuminen on sallittua ajasta riippumatta ainoastaan merkityllä reitillä. Kevon luonnonpuistossa on vaeltajille tarjolla kattava autiotupa ja kota verkosto, mutta pelkästään näiden varaan ei ainakaan Kevon reitillä voi yöpymisiä jättää, sillä noin puolet matkasta (Kenesjärven päässä) tarjolla on ainoastaan telttailu alueita. Kevon reitin (63km) lisäksi tarjolla on myös Kuivin rengasreitti joka on noin 20km pidempi ja kulkee osittain Kevon reitin kanssa samaa polkua sisältäen Kevon reitin upeimmat luontonähtävyydet. Näihin lukeutuvat ainakin Kevon seinä ja Fiellun vesiputous


kevo2

kevo1

kevo3


Yhtä ylä- ja alamäkeä – sitähän se elämäkin tuppaa olemaan


Kyllähän se tiedossa oli että korkeuseroja tuolla reitillä riittää ja pääsemme nousemaan ja laskemaan niin portaissa kuin polullakin. Reitin edetessä voi todeta että reitin kuvaus pitää hyvin paikkaansa. Meidän matka eteni seuraavilla päivittäisillä kilometrimäärillä: 2 – 22 – 15 – 16 – 8 ja enpä tällä kunnolla lähtisi muuttamaan tuosta muuta kuin alkupätkän; ensimmäiset kaksi kilometriä olisi voinut sisällyttää tuohon reilun parin kympin päivään. Lähtöpäivänä sunnuntaina olimme vasta alku illasta reitin aloituspisteellä joten jäimme ensimmäiselle telttailualueelle yöksi ja aloitimme varsinaisen urakoinnin seuraavana päivänä.

Se maanantai valkeni sateisena. 

Kun olimme aamun puuhien jälkeen pakkautuneet ja valmiina lähtöön, alkoi suunnilleen samaan aikaan sade. Ensimmäiset kymmenen kilometriä sitä riitti ja oli meidän onnemme että lounaspaikaksi valikoidulla Ruktajärven telttailualueella oli myös autiotupa – ja vielä enemmän onnen tunnetta toi sen valmiiksi lämmitetty kamina! Silloin pidettiinkin pisin lounastauko koko reissulla, sillä lähes kolme tuntia siinä kuivateltiin ja levättiin. Matka jatkui vielä noin 12km verran ja saimme taas nauttia happiraikkaasta ilmasta kelin vaihdellessa sateesta poutaan ja tunturissa sankkaan usvaan joka tuulessa paiskautui naamalle lähes vesisateen veroisesti.


kevo4

kevo5

kevo6

kevo7

kevo8

Seuraavana päivänä oli jo poutaisempaa ja saimme vaeltaa kuivin vaattein aina leiriytymispaikalle (Roajàsjàvri) saakka. Viimeisten parin sadan metrin aikana sade taas alkoi, mutta ei se enää siinä vaiheessa haitannut. Tämä päivä oli unohtumaton sillä näimme Kevon seinän, joka aukeaa taivaltajalle (Sulaojalta päin tulevat) lähes yllättäen – olimme taivaltaneet tunturikoivikossa kilometrin pari ja yhtäkkiä kanjoni alkoi hahmottua edessä: siinä kyllä syke nousi jännityksestä ja innostuksesta allekirjoittaneelle, ihan totta! Ja olihan se toden totta upea näky, tuo Kevon seinä. Sitä ei hahmota kuvissa, ja voi pojat tuli taas ylpeä olo tästä meidän kotimaan monipuolisesta luonnosta; miten hieno se voikaan olla! Saatiin olla ihan kaksin: ei ollut kiljuvia turisteja selfiekeppeineen, eikä tarvinnut etsiä paikkaa, mistä kuvan taltioiminen onnistuu ilman suurta porukkaa pyörimässä edessä. Varmasti niitä turisteja olisi riittänyt, mikäli tämä paikka olisi helpommin, esimerkiksi turistibussilla, saavutettavissa. Samana päivänä nähtiin myös Fiellun putous ja pystyimme ihastelemaan rauhassa myös tunturimaisemaa sillä vesisade ei puskenut meitä samanlaiseen raviin kuin edellisenä päivänä.


kevo9

kevo10

kevo11

kevo12

kevo13

kevo14

kevo15

kevo17

Kolmas ja neljäs päivä olivat haastavimmat, vaikka ne eivät olleetkaan pituudeltaan pisimmät. Erityisesti toiseksi viimeinen 16 km päivä oli maastoltaan niin vaikeakulkuista että siitä oli välillä vaeltamisen nautinto kaukana. Rinkan kanssa niljakkaisilla kivillä ylös ja alas kiipeily ei ollut herkuimmasta päästä mutta siitäkin selvittiin. Tälle päivälle mahtui 3 joen ylitystä ja ne olivatkin sitten niitä positiivisia yllätyksiä En oikeastaan halunnut edes etukäteen ajatella koko tapahtumaa tarkemmin, koska se pelotti hieman jo ajatuksen tasolla: virtaavan, hyytävän kylmän joen ylitys kahlaamalla ties millaisessa kivilouhikossa kompuroiden. Kylmyys ei yllättäen muodostunutkaan ongelmaksi, eikä siellä niin paljon niitä kiviäkään ollut – tai ainakin rauhallisesti etenemällä vaijerissa olevaa apunarua hyväksi käyttäen kaikki sujui hyvin. Asia olisi kyllä toisin, mikäli vettä olisi ollut enemmän; nyt selvisimme aika kivasti, sillä syvimmillä kohdilla vesi ylsi noin puoleen reiteen. Viimeinen päivä olikin sitten suurimmaksi osaksi tasaista ja helppoa kulkea, mutta edellisten päivien rasitus painoi siihen malliin, ettei askel enää liitänyt.


kevo18

kevo19

kevo20

kevo21

kevo22

Olimme käyneet lähtöpäivänä viemässä automme toisen avaimen Sulaojan päässä olevalle Giellajohka majoitus- ja ravintolapalveluja tuottavalle yritykselle. He olivat siirtäneet automme (noin 100km matka) Kenestuvan päähän parkkialueelle. Ajelimme siis vielä avaimen hakuun Giellajohkaan ja söimme siinä samalla ravintolassa – oli muuten hyvä poroburgeri ja eipä ollut kuulemma poronkäristyksessäkään mitään vikaa. Suositukset jos sillä suunnalla liikutte! 

Kaiken kaikkiaan Kevon reitti oli upea. Tottakai keli olisi tehnyt kokemuksesta erilaisen; jos vesisade ja navakka tuuli eivät olisi pakottaneet vetämään ensimmäisenä päivänä huppua tiukasti pään ympärille, olisimme ehkä saaneet vielä lisää erilaisia maisemia taltioitua verkkokalvoillemme ja myös kameraan. Säälle ei kuitenkaan mahda mitään ja olihan meillä niitä vähemmän sateisia päiviäkin. Kyllä tunturi ruskan väreissä on sitten kaunis, sitä on päästävä uudestaan ihastelemaan! Näimme varmasti kaikkia mahdollisia ruskan värejä.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

#82 Lyngenfjord puolin ja toisin - patikointia ja luksusmajoitusta

Huomio lukijoille: blogissani on ollut ongelmia kommentoinnin kanssa. Olen selvittänyt ja testannut asiaa ja toistaiseksi tilanne on seuraava asetusmuutosten jälkeen: iPadilla kommentointi onnistuu ja puhelimella kommentointi onnistuu kun kommentoidessa vaihtaa mobiiliversiosta internet versioon. Tietokoneella kommentoinnista en tiedä onko selain kohtaisia eroja mutta jos yrität jättää kommenttia ja se ei onnistu (ihan millä tahansa laitteella/selaimella) niin laitatko ystävällisesti sähköpostia minulle tiinaev89@gmail.com niin koitan selvittää asiaa. 

Kiitos ja mukavia lukuhetkiä <3

Ajankohta: syyskuu 2017

Häämatkamme alkoi Kevon reitin vaelluksella (siitä luvassa seuraavassa postauksessa), jonka jälkeen suuntasimme Levin kautta koukaten Norjan puolelle. Etukäteen emme kovin paljon reittiä suunnitelleet, mutta siinä ajomatkan aikana oli aikaa maisemien ihailun lisäksi googlettaa jotta minnekä sitä mentäisiin. Lyngenfjord eli suomalaisittain Yykeänvuono aukeaa road trip kansan eteen ensimmäisenä kun ajellaan Kilpisjärven suunnalta Norjan puolelle. Vuonon länsipuolella on Lyngenin niemimaa, jossa sijaitsevat Lyngenin alpit, Lyngsalpene, Lyngen Alps; Tromssan läänin korkein vuoristo. Kilpisjärven rajanylityspaikalta nämä maisemat ovat vain kivenheiton päässä: esimerkiksi Furuflatenin pieneen kylään matkaa rajan tuntumasta on reilu 100 km ja siitäpä pääseekin päiväpatikoimaan sujuvasti suuntaan ja toiseen. Reittejä voit katsoa esim tästä esitteestä. Matkamme aikana tuo samainen esite oli ladattuna puhelimeeni englannin kielisenä ja löysin sen vasta jälkeenpäin googlettaessani suomenkielisenä. Me valitsimme Blåvatnet järvelle patikoinnin ensimmäisen päivän ohjelmaksi ja mietimme myös toiseksi päiväksi vaihtoehtoa, mutta päädyimme lopulta starttaamaan auton ja ajelemaan Senjan saarelle joka oli meillä must see -listan kärki päässä tällä reissulla.


blåvatnet2

Blåvatnet - ihmeellinen sininen järvi


Ajelimme siis utuisena lauantaina Suomesta Leviltä Blåvatnetin patikointireitin parkkialueelle saakka; olimme varautuneet yöpymään teltassa ja määränpäästä löytyikin oikein asiallinen WC-tila sekä kirkasvetinen puro jossa kävi virtaus. Pystytimme teltan ja kokkailimme retkikeittimellä iltapalaksi pitsaa - luksusta! Alueella oli myös tulentekopaikka (tulenteko oli sallittua syyskuun puolesta välistä lähtien) ja muutama ruokailupöytä penkkeineen. Seuraavana päivänä aamiaisen syötyämme pakkasimme tavarat takaisin autoon ja suuntasimme parkkipaikalta lähtevälle patikkapolulle. Tämä ei ollut minulle kaikkein mieleisimpää maastoa kulkea, sillä kävelimme käytännössä kivi pellossa noin puolet matkasta ja juuri kun kuvittelimme päässeemme järvelle saakka, muuttuivat kivet valtaviksi järkäleiksi - eipä siinä auttanut kun taiteilla itsensä kiveltä toiselle ja toivoa ettei liukastu märillä ja paikoin niljakkailla kivillä. Päivä oli muutenkin pilvinen ja kostea. Perille kuitenkin päästiin ja voi sitä onnen tunnetta, järvi oli niin kaunis! Reitti oli sinänsä helppo sillä matkaa ei ollut kuin 4 km suuntaansa ja se oli merkitty punaiseksi maalatuin kivin. Mennessä alkumatka taittui rivakasti polkuja pitkin. Blåvatnetilta suuntasimme suoraan Senjan saarelle ja siitä kerron myöhemmin omassa postauksessa. Tässä hieman kuvia järveltä.


kuva4

kuva2

kuva6

kuva5

kuva7

kuva1

kuva9


Lyngen North - lasi-iglu majoitusta kirkkaan tähtitaivaan alla


Lyngenin niemimaalle emme palanneet enää takaisin, mutta Senjalta pois lähdettyämme päätimme mennä telttailurupeaman jälkeen yhdeksi yöksi Yykeänvuonon itärannalle lasi-iglu majoitukseen Lyngen Northiin. Hinta oli kohtuullinen ottaen huomioon Norjan majoitusten hintatason yleensä ja kyseisen majoituksen "eksotiikan": pyöreästi 180€ yöltä Bookingin kautta (1700 NOK, hinta on sama heidän nettisivuillaan). Ja hei, olihan tämä meidän häämatka, meillä oli tarkoituksena yöpyä telttailun vastapainoksi hotelliyöt erikoisemmissa majoituksissa. Iglussa oli pieni ruokapöytä, lepotuolit, sähkösäätöinen sänky, keittonurkkaus ja  suihku + WC tila. Ja mikä parasta, tähtitaivas kattona!

kuva23

kuva22


kuva10


kuva11

kuva13

kuva12

kuva20

Ihastelimme tuolla jo kolmatta iltaa putkeen revontulia, tällä kertaa erona niihin kahteen edelliseen oli lämmin sänky ja aikainen ajankohta. Seurasimme revontulinäytöstä enimmäkseen sisältä (alkuun piti käydä ottamassa "muutamat" kuvat ulkona!) ja olimme ihmeissämme aikaisesta ajasta sillä tulet loimusivat jo yhdeksän maissa illalla täyttä vauhtia ja hiipuivat kymmenen jälkeen. Varmaan ne jatkuivat vielä myöhemmin yöllä, puolen yön aikaan heräsin katsomaan taivaalle mutta silloin näkyi vain tähtiä. Aamulla oli ihana herätä kirkkauteen, avata silmät ja katsoa sängyn pohjasta kirkasta taivasta.

Jos olet matkaamassa Tromssan suunnasta Altaan päin tai päin vastoin, suosittelen ehdottomasti harkitsemaan tätä majoitusta ainakin yhdeksi yöksi - varsinkin revontuliaikaan. Iglu oli siisti ja tilava, sen ympäristö oli hieman huolittelematon mutta toisaalta emme me tuolla ulkona navakassa tuulessa viihtyneet, vaan halusimme nauttia iglussa sisällä ympärille aukeavista maisemista. Igluja oli vain kaksi, joten mahdotonta turistivirtaa ei tarvitse pelätä, paikka on sijaintinsa puolesta oikein rauhallinen. Iglujen yläpuolella rinteessä oli kaksi mökkiä majoittumista varten, niistä toisessa oli turisteja ja voi niitä riemun kiljahduksia mitä hekin päästivät kun ensimmäiset revontulet ilmestyivät taivaalle - alkoi ihan itseänikin naurattaa kun menin pihalle kuvaamaan!

kuva16

kuva17

kuva19

lauantai 23. syyskuuta 2017

#81 Ensitunnelmia Lapista ja Pohjois-Norjasta

Aika pian se oli selvää kun hääpäivä oli lyöty lukkoon; häämatkasta tehdään ikimuistoinen ja siihen vaaditaan uusia kokemuksia, jotain mitä emme ole ennen tehneet. Lapin ruska ja vaellus. Norjan vuonot ja revontulet. Ajankohta lyötiin lukkoon toukokuussa ja auto startattiin syyskuun 8. päivä. Yksi elämämme upeimmista reissuista alkoi. Tässä hieman ensimmäisiä tunnelmia matkan lähestyessä loppuaan.

Ensimmäinen vaellus otti ja antoi


Meistä kumpikaan ei muista, mistä se Kevon reitti oikein keksittiin matkaohjelmaamme. Oliko se jonkun muun heitto vai oliko ajatus Kevosta kytenyt takaraivossa pidempään. Oli miten oli, Kevosta puhuttiin, siitä luettiin ja se toteutettiin. 63 km matkalla saimme takuulla litroittain vettä niskaamme ja tunsimme avotunturissa vaakatasosta puhaltavan tuulen voiman. Pilvet olivat verhonneet taivaan niin raskaasti, että yhtään auringon sädettä ei päässyt läpi. Yöpakkasilta sentään vältyimme. Mutta eipä se meidän menoa haitannut, vapaehtoisestihan siellä oltiin ja oikealla varustuksella matkanteko vaihteli aina mukavasta siedettävään. Päivämatkamme olivat 2km - 22km - 15km - 16km - 8km, tarkemman reittiselostuksen aion tehdä myöhemmin. Maisemat olivat varsinkin ensimmäisellä ~40km upeita ja niitä muistettiin jäädä välillä myös ihastelemaan. Tosi silloin kun tuuli puhaltaa hurjana tunturissa ja tuntuu ettet pysy rinkkoinesi pystyssä, ei tule ensimmäisenä mieleen pysähtyä mättäälle istumaan ja nauttimaan maisemasta. Toki sää teki reissuun oman twistinsä ja jos mitään muuta emme häämatkastamme muista 50 vuoden kuluttua niin sen, että Lapissa satoi ja  Norjassa paistoi. Kevolta suuntasimme Leville muutamaksi yöksi lepäämään ennen Norjan puolelle siirtymistä. Ja todettakoon vielä, että eihän siellä oikeasti koko ajan satanut ja maisematkin olivat varsin palkitsevat, ruska tuntui olevan parhaimmillaan.


kevokyltti

kevokota

kevopuro2

kevousvamaisema

ruskatie

saana


Norja tarjoili kauniita maisemia auringonpaisteessa


Norjassa vietimme kaiken kaikkiaan viisi päivää ja ehdimme kyllä nähdä siina ajassa melko paljon. EDIT: Reittimme kulki Kilpisjärven raja-asemalta Lyngsalpanin alueelle, sieltä Senjan saarelle ja takaisin - tarkempaa reittiselostusta on pian luvassa. Säätiedotuksia seurattiin kuumeisesti ja ensimmäisenä päivänä oli vielä pilvistä ja sateista, sen jälkeen alkoikin ihana ja lämmittävä auringon paiste! Tämähän takasi meille myös kirkkaat - ja kylmät - yöt, mikä taas tarkoitti sitä että revontulien bongaus helpottui huomattavasti kun pilvet eivät olleet taivaalla peittämässä värinäytelmää. Norjassa koettiin myös upea lasi-iglu majoitus ja sieltäpä olikin sängyn pohjasta upea katsella taivaan loimuja. Tosin vielä sitäkin upeampi majoitus koettiin ihan koto Suomessa, Rovaniemellä ja vieläpä kahteen kertaan, mennen tullen! Sielläkin saatiin revontulinäytös, mitä taas kerran seurasimme mukavasti sängystä käsin, lämpimässä. Näistä lupaan kertoa myöhemmin lisää, molemmat ansaitsevat esittelynsä!

blåvatnet2

hamnisenja1

senja4

senja3

senja1

senja2

senja5

revontulet

Lähtisitkö sinä häämatkallasi Lappiin vaeltamaan vai valitsisitko pelkkää auringon alla rentoutumista? Vai kenties jotain muuta?