perjantai 31. heinäkuuta 2015

#42 Matkakohteet (haaveissa) TOP10

Ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua! Viimeaikoina olen päässyt taas urakalla reissuhaaveilun makuun ja ketsellut urakalla instagramista #frejus ja #nizza ja #provence jne jne kuvia. Enää 23 päivää ja me ollaan niin Ranskassa. Viikko on lyhyt aika, mutta uskon, että saadaan ilo irti paikoista tuossakin ajassa kun ei lähdetä liikaa nähtävää ahnehtimaan ja muistetaan syödä hyvin! 

Tänään ajattelin listata teille minun matakahaaveissani olevia maita / nähtävyyksiä. Nämä eivät ole missään suosikki järjestyksessä, vaan listaan tähän alle kymmenen paikkaa, joissa haluaisin päästä käymään (toki niitä on kymmeniä lisää, mutta tässä ainakin must-must see -lista). Kuvien alapuolella löytyy linkki sivulle, mistä kuva on kopioitu. Ne eivät siis (luonnollisesti) ole ottamiani. Aloitetaanpa:


1. Nepali

Kuva täältä.
Nepali kiinnostaa erityisesti luontonsa puolesta: Himalajan vuoristo olisi kokemisen arvoinen, vaikkei itse Mount Everestin huipulle kiipeäisikään. Pitäisi varmaan käydä ennen sitä patikoimassa vähän muuallakin, kuin Kolilla. Lisäksi kulttuuri, ruoka ja paikallinen elämänmeno olisi ihmeellistä nähdä. Nepali on yksi maailman köyhimmistä maista ja vielä huhtikuussa (2015) sattuneen maanjäristyksen jäljiltä olosuhteet ovat takuulla kurjat. Ei sillä, että sitä välttämättä haluaisi mennä vartavasten töllistelemään, mutta olisi takuulla avartava kokemus. Siinä saisi vähän omia ongelmiaan taas laitettua oikeisiin mittasuihteisiin ja välillä tuntuu, että olen kiittämätön ihminen, joten siihenkin tulisi varmasti muutosta.


2. Peru *CHECK*

Kuva täältä.
Pidin yläasteella ja lukiossa historiasta. Vaikka noista ajoista on jos aikaa lähes kymmenen vuotta ja suurinosa oppimastani on unhoittunut muistin perukoille tyystin näiden vuosien aikana, muistan silti, kuinka minua kiinnosti erityisesti mm. intiaanikulttuurit. Inkojen kadonnut kaupunki vaikuttaa niin mystiseltä, että sinne mieli halajaisi päästä paikanpäälle - siitäkin huolimatta, että jatkuvasti lisääntyvä turismi aiheuttaa vahinkoa Machu Picchulle. 


3. Sri Lanka *CHECK*

Kuva täältä.
Sri Lanka kiinnostaa - tietenkin - luonnon, ilmaston, ruoan ja meren takia. Lukemani mukaan Sri Lanka on erilainen Aasian kohde verrattuna Kaakkois-Aasiaan (miksipä ei olisi) ja erityisesti alati kasvava surffikuumeeni vetää tähän maailman kolkkaan. Jos tänne joskus päästään, on must do listalla tämä Aatamin huippu - ehdottomasti.


4. Egypti

Kuva täältä.

Pyramidit on nähtävä - ja kaikki mahdollinen Egyptin historiaan liittyvä! Afrikka on muutenkin minun jalkapohjalle tuntematon, joten se täytyy "korkata" lähivuosina. Ei haittaa vaikka on kuuma! Ei haittaa vaikka aurinko porottaa! 


5. Uusi-Seelanti

Kuva täältä.
Ihmeellinen luonto, eläimet ja Taru Sormusten Herrasta pakottavat minut vielä jonain päivänä matkustamaan Uuteen-Seelantiin. Siihen tarvitaan pitkä säästökuuri ja pitkä loma. Ei tule siis ihan heti tapahtumaan, mutta otetaan tavoitteeksi vaikka kymmenen vuoden sisällä?


6. Indonesia

Kuva täältä.
Paratiisi rantoja, herkullista ruokaa ja snorklausta. Indonesia on ehdottomasti tällä listalla paikkansa ansainnut! Olen lukenut paljon hyvää (myös huonoakin) Indonesiasta ja matkustuksesta siellä, ja kehitellyt lukemani perusteella paikasta taivaallisen paratiisin - kun sinne pääsee niin eihän sieltä halua pois, jonninjoutava ressi turhat murhheet unohtuu.


7. Malediivit

Kuva täältä.
Ihantotta - honeymoon tai ei, tänne on niin päästävä! Ehdottomasti kerran elämässä kohde, jonne mennään rentoutumaan ja olemaan vaan. Ehkä voi vähän snorklata ja uida ja mitä näitä nyt on. Mutta lähinnä vaan syödään herkkuja (terveellisiä, sure) ja loikoillaan auringossa ja henkäillään upeaa merinäköalaa. Missä rahat, lähtisin varmaan tältä istumalta jos oisin varoissani!


8. Madagaskar

Kuva täältä.
Luonto ja eläimet, joita ei muualta löydy - mitä muuta perusteluja Madagaskar tarvitsee?


9. Italia

Kuva täältä.
Italia vaatisi useamman reissun, on niin monta kaupunkia ja paikkaa, jotka täytyy nähdä. Sisilia ainakin vaatisi oman, sille iteselleen, pyhitetyn loman. Sitten seuraavat Napoli, Rooma, Torino, Firenze, Pisa, Venezia ja miksi ei Milano - sinne tosin tarvitsisi taas sitä kahisevaa, kukapa nyt muodin mekkaan lähtisi ilman kunnon tukkoa riihikuivaa shoppailua varten? Garda järvelle täytyisi tehdä oma reissunsa. Minulla on hieman Italia taustaa takana, sillä ala-asteella neljännellä luokalla olin koulussa Italia-kerhossa ja siellä opettelimme tietenkin italian kieltä. Kävimme kerhon kanssa vierailulla ystävyyskoulussamme Mantovassa (Italiassa, kyllä) ja siellä meillä oli paikallisten luona järjestetty perhemajoitus. He tulivat sitten vastavuoroisesti meille Suomeen vierailulle. Lisäksi opiskelin lukiossa kolme kurssia tätä (mielestäni) jopa englantiakin helpompaa kieltä. Mikolla on varmaan hauskaa, kun tasaisin väliajoin palauttelen sanoja mieleen - viimeksi tänään kysyin "Tiedätkö, mikä on italiaksi koska". Sehän on perché ;)


10. Yhdysvallat

Kuva täältä.
New York City (lähinnä Manhattan) ei riitä mihinkään! Yhdysvaltojen road trip toteutuu vielä jonain päivänä, ihan takuulla. Sille reissulle on varattava reilusti aikaa ja kaiken kestävä ahteri. Autolla Chicagosta länsirannikolle alakautta ja mielellään yläkautta takaisin. Floridalle voidaan varata oma lomansa ja Havaiji koetaan sitten erikseen. Olen melko varma, että jenkkeihin matkustetaan vielä monta kertaa - sinne New Yorkiinkin. Meistä siinä paikassa ei ollut juuri mitään vikaa tai sellaista pahaa sanottavaa, mikä estäisi tulevat reissut. Lähdetään sinne innosta hihkuen uudetaan!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

#41 Kookos-kanapasta

Pitkästä aikaa uusi resepti pääsee jakoon asti. Viime kuukausina ollaan lähinnä grillattu, joka taas tarkoittaa sitä, että uusia reseptejä ei synny. Vaikka kuinka pinnistäisin muistiani, ei tule mieleen, milloin viimeksi oltaisiin syöty jotain muuta kuin grilliherkkuja (maissia, kanaa tai makkaraa), uusia perunoita tahikka höyrytettyjä kasviksia. Okei, heti juksasin, syötiinhän me viime viikonloppuna tacoja jauhenlihatäytteellä, mutta..

Sovittiin jo viime viikonloppuna, että tällä viikolla vuorossa on kanapastaa. Meikäläinen pääsi keittiömestariksi ja tänään syntyikin (niistä aineksista, mitä kaapista sattui löytymään) aika herkullinen kookos-kana pasta! Tämä satsi riittää meille kahdelle kahden päivän lounaaksi ja vieläpä jäi hieman yli, että sain kauniit malliannokset koottua ;)



noin 6 annosta:

200 g tuoretta ananasta
3 kpl keskikokoisia tomaatteja
800 g maustamatonta kanaa
2,5 dl kookosmaitoa
1/4 dl vettä
1 rkl Maizena suurustetta
suolaa
currya

Pilko ananas pieniksi paloiksi ja tee tomaateista selvää sauvasekoittimella. Jos hankit kanan fileenä, paloittele se (suosittelen fileetä, itse pidän enemmän fileen kuin fileesuikaleiden mausta. Joskus niissä oli selvä ero ja sen jälkeen olen aina ostanut kokonaisia fileitä!) pieniksi kuutioiksi ja paista pannulla. Mausta suolalla ja currylla. Kun kana on kypsää, lisää pannulle kookosmaito, soseutetut tomaatit ja ananaspalat. Sekoita suuruste pieneen määrään vettä ja lisää joukkoon. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai currya. Anna tekeytyä miedolla lämmöllä noin 20-25 min. 




Meillä pastaksi valikoitus tällä kertaa durumvehnästä valmistettu tagliatelle. Hyvää sekin, mutta peukutan silti kokojyväpastan puolesta! Tästä riitti siis kahdeksi päiväksi lounasruokaa meille - sekaan vielä rucolat ja parsakaalia, niin makuelämys on taattu ja nassu täynnä! Hyvääkin (itseasiassa erittäinsuperhyvää) tästä tuli, ei ollenkaan liian kookoksinen, joten sitä ei kannata säikähtää. Mukavaa loppuviikkoa ja muistakaahan käydä Kuninkuusraveissa, jos liikutte Pohjois-Karjalassa!



sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

#40 Mikä vuodenaika nyt on?

Kyllä ei ole tänä kesänä montaa kertaa tarvinnut hikoilla paikalla ollessaan, muistaakseni koko kesälle on meilläpäin sattunut kokonaiset 3 kappaletta hellepäiviä ja eilen oli yksi niistä. Aamulla kävimme mustikassa ja sitten piti jo kiireellä joutua kotiin vaaka-asentoon patiolle. +19, ei voi ihan helteeksi sanoa, mutta aurinko paistoi täydeltä terältä ja jos ei paistanut niin vieressä oli lämmin viltti niille pilvihetkille päälle vedettäväksi. Huhhuh, kohta meidän Ranskan reissu onneksi koittaa ja saadaan Toivon Mukaan nauttia hellesäästä viikon ajan mielin määrin! Tällä hetkellä sille suunnalle näyttää lupaavan jatkuvalla syötöllä +30 astetta ja täyttä auringon paistetta. Toivotaan, että kelit pysyy sellaisena, eivätkä muutu vajaan kuukauden aikana :D

Tukholma, Vanha kaupunki
Minun piti kirjoittaa oma postauksensa meidän Ruotsin laiva -reissusta, mutta eipä siitä taida kokonaista yksistään kasaan saada, kun kuvia otettiin niin vähän (kamera jäi kotiin) ja meidän päivä koostuis kahdesta pääaiheesta: Vanha kaupunki ja muumimukin metsästys. Siinä sitä vasta olikin revohkaa - tuossa jälkimmäisessä! Löydettiin tämä Pidä Ruotsi siistinä -vaimikälieoikealtasuomenkieliseltänimeltään -muki ja hinta oli sopivasti turisteille hinnoiteltu - muistaakseni 400 kruunua. En tyytynyt tähän, vaan suuntasimme Vanhasta kaupungista erääseen keskustan tuntumassa sijaitsevaan liikkeeseen, jossa laivan henkilökunnan työntekijän mukaan mukeja saattaa olla (laivalta kun ne olivat päässeet loppumaan). Eipä ollut sielläkään. Minulla oli "onneksi" varasuunnitelma ja kun lähdimme tätä toteuttamaan, jouduimme matkaamaan tovin metrolla, sitten bussilla ja vielä selvittämään reittimme kävellen kohteeseen, mikä ei ollutkaan aivan helpoin nakki. Lopulta oikeaan paikkaan löydettyämme aloin todella rukoilla, että mukeja olisi hyllyssä, sillä olimme matkanneet noin 45 minuuttia lähtöpisteestämme. Onneksi, onneksi niitä tosiaan oli ja poistuin paikalta kahden kupposen kanssa hymy huulilla. Hullua touhua.

Silja Symphony ja aamiaispöydän antimet
En voi kuin kehua laivaamme Silja Symphonya. Jälkeenpäin luin, että nimenomaan tämä laiva olisi sopivampi vaihtoehto lapsiperheille Ruotsin laivoista ja tämähän meille passasi. Me kun ei hirveästi välitetä diskobailuista - tälläkin reissulla nautimme muutaman oluen ja Fresitan laivan kannella Suomeen tullessa ja kipitimme kiltisti nukkumaan kello yhdeksän jälkeen. Luvassa siis ei ollut rankkaa bailaamista aamu neljään. Laivalla oli rauhallinen ja rento meininki ja ruokatarjoilut olivat minun makuuni huippuluokkaa! Olen aiemmin ollut Tallinan risteilyllä, enkä muista, että minulle olisi jäänyt noin hyvä kuva buffet pöydistä? Ähkyhän siellä sitten tuli, enkä tiedä, onko se kovin terveellistä mutta nautinpahan antimista ainakin koko rahan edestä.



Otsikko muuten viittaa siihen, mitä moni muukin on miettinyt tämän kesän aikana - mikä kesä se tällainen on, tuntuu enemmän syksyltä. Ihmisen mieli on mielenkiintoinen. Tai ainakin omani, jos ei muiden - kun tuolla ulkona on noin kylmää, alkaa jo valmistautua talveen henkisesti. Tietynlainen syksyn odotus fiilis on ollut päällä jo kesäkuusta (!!) lähtien ja kokoajan pyörii mielessä, milloin alkaa ruska, milloin alkaa kesä ja helteet, laittaisinko töihin shortsit ja sandaalit kun ilma näyttää niin kauniilta, hei enpäs laitakaan, ulkona on +13 astetta, laitan sittenkin nuo samat pitkät farkut ja tennarit, takin sentään jätän kotiin - vai pitäisikö se sittenkin ottaa. En osaa oikein selittää tätä syksyn odotus tunnetta. Se tulee joka vuosi ja sitä niinkuin hyväksyy osansa, tyytyy siihen, että nyt ollaan Suomessa, kohta sataa vettä ja se ei tosiaan ole mikään lämmin sade. Ennen sitä tulee pimeys ja sitä kestääkin sitten tuonne - ootas - seitsemän kuukauden päähän aböyt. Ei sillä että se olisi kovin voittaja fiilis, mutta ei se toisaalta mikään surullinenkaan tunne ole. Ja koska aiemmassa hevosen tuoksuisessa elämässäni en tosiaan osannut odottaa muuta, kuin syyskuusta lähtien metrin kerrosta lunta (joka sekään toive ei toteutunut yleensä kuin vasta tammi-helmikuussa, jos silloinkaan) ja sen jälkeen sitä, että ne lumet sulaisivat miellään yhdessä yössä pois, tuntui talvi aika pitkältä. 

Syksy fiiliksestä huolimatta odotan meidän Riviera lomaa ja sen jälkeen alkaa ARMOTON säästäminen: ollaan päätety, minne lähdetään talvella ja siitä reissusta ei tule ihan yhtä edullinen kuin Thaimaan loma oli - vaikka toki reppureissuhengessä matkaan lähdetään. Mutta nyt mennään kun meitä ei mikään estele ja ennen sitä pitäisi vielä toteuttaa yksi Joulu Ulkomailla -projekti, joten tiukkoja aikoja edessä ;). Tämähän on toki asenne kysymys, pitää vain hyvissä ajoin tiedostaa, että nyt ei sitten ole tarvetta uudelle talvitakille ja ne kengätkin saa välttää. Ja ihan turha keksiä mitään uutta kallista talviurheilulajia kuten lumilautailua ja niitä herkullisia pihviaterioita ja suklaakakkuja saa tehtyä ihan kotonakin ja kolmasosahinnalla ravintolahinnoista. Ja sinne leffaan mennään vain kulttuuriseteleillä ja käydään siellä ruokakaupassa vain kerran viikossa, ettei tule sitten niitä heräteostoksia joka päivä. Ranskan reissun jälkeen tiedossa neljän kuukauden tiukka säästörutistus ja joulukuussa voi vähän höllätä Eurooppa joulu reissulla. Sitten vielä pari kuukautta ja me ollaan niin Aasiassa. Tämän enempää en toistaiseksi paljasta - olisi aika mälsää jos kertoisin suunnitelmista etukäteen ja mikään niistä ei lainkaan toteutuisi koska ne ovat tosiaan vasta ajatustasolla.

Ruokapostaukset ovat jääneet vähemmälle, vaikka uusia ideoita on syntynyt ja kesällä on herkuteltu grillaamalla urakalla kanaa ja maissia eri mausteilla. Katsotaan jos jotain tänne blogin puollelle saadaan lähitulevaisuudessa - mielessä on ainakin yksi banaani-mustikka leipä, joka on pientä fiksausta vaille huippuherkullinen!

Kuulemisiin!
- Tiina


perjantai 10. heinäkuuta 2015

#39 Vinkit Suomi matkusteluun Pohjois-Karjalassa

Ai että - kyllä kesäloma on ihmisen parasta aikaa. Olen tässä nauttinut lomastani lähinnä kotoisissa maisemissa. Heti loman alettua kävimme Päivä Tukholmassa -risteilyllä, muuten olemme olleet joko kotosalla tai vanhempieni luona. Vaikka säät ovat olleet normaaleja heinäkuun helteitä huomattavasti kylmemmät ja lomapäivien suunnitelmat näin ollen menivät uusiksi (tarkoituksenahan oli lähinnä ottaa aurinkoa ja nautiskella auringon lämmöstä), on loma maistunut silti mainiolta! Meidän Nizzan matkasuunnitelma etenevät - nyt on lentojen lisäksi buukattu hotelleja kaksin kappalein - toinen kolmeksi yöksi paikasta nimeltä Frejus ja toinen sitten neljäksi viimeiseksi yöksi Nizzasta. Alkulomasta tutustumme siis Provencen alueeseen autolla ja patikoiden, ja loppu lomasta nautitaan Nizzan antimista. Viikko on lyhyt mutta kyllä me jotain saadaan varmasti Ranskan Rivierasta irti!

Tässä loman kuluessa olen pyöritellyt mielessäni postausaihetta, jonka voi jokainen autoileva tai moottoripyöräilevä lomailija toteuttaa. Minulle Pohjois-Karjalan seutu on enemmän ja vähemmän tuttua. Olen koko ikäni asunut tällä Itä-Suomessa ja nyt jaan teille omat Pohjois-Karjala suosikkini. Jos innostut, voit toteuttaa ne vaikka autoillen road trip muodossa!

Lähdetään liikkeelle Keski-Karjalasta: kaikille Marimekon ystäville suosittelen poikkeamaan kutostieltä Kiteelle ja varaamaan runsaasti aikaa Marimekon Outletmyymälän tutkiskeluun! Myymälä sijaitsee Kiteen keskustassa K-Supermarketin yhteydessä ja itse tänä kesänä siellä ensimmäisen kerran vierailleena yllätyin myymälän tarjonnasta (runsaasti kaikkea vaatteista astioihin ja laukuista pyyhkeisiin). Edulliset hinnat (verrattuna perus Marimekon liikkeiden hintoihin) houkuttavat tekemään ylimääräisiä heräteostoksia! 
Jos sinulla sattuu olemaan Venäjän viisumi, kannattaa ajella Kiteeltä suoraan Tohmajärvelle ja siitä Niiralan rajanylitys asemalle. Voit viettää päivän sivistämällä itseäsi Sortavalassa. Itse olen käynyt siellä yhden kerran (ajanut ohi edestakaisin ja toiseen suuntaan mennessä pysähdyimme ruokailemaan), ja muistan vain, miten hämmästynyt olin kaikesta rähjäisyydestä. Se on niin kummallista, miten kehnon näköisissä asumuksissa ihmiset asuvat ja niin lähellä Suomea. Jos et omista viisumia, jatka matkaasi kohti Joensuuta.
Jos tykkäät ulkona treenaamisesta ja erityisesti porrastreenit ovat lähellä mieltymystäsi, poikkea matkanvarrella Hammaslahteen Rauanvaaran hyppyrimäkeen. Reilu 200 porras-askelmaa silkkaa tuskaa - tänä kesänä ollaan käyty vasta yhden kerran, mutta ei ollut takuulla viimeinen! Minä vedin pari kertaa ylös asti, mutta flunssaan jälkimainingeissa enempään en olisi kyennytkään. Siinä sitä sai jo mukavat tutinat jalkoihin. Ensi kerralla sitten tuplaten kun viimeisetkin niiskutuksen rippeet ovat poissa! Joka tapauksessa, Rauanvaaralta on mm. Nykäsen Mattikin hypännyt ja voin luvata, että ihan huvin vuoksikin ylös kannattaa kiivetä: kaunista metsä maisemaa riittää silminkantamattomiin ja kun mukaan ympätään järvimaisema, et voi kuin henkäillä ihastuksesta - tai rappusten aiheuttamasta sykkeen noususta.
Kävitpähän porrastreeneillä tai et, matkasi jatkuu edelleen kohti Joensuuta. Tässä vaiheessa sinulla on takuulla jo nälkä, kyllähän shoppailu Marimekolla ja portaiden rahtautuminen edes takaisin on rankkaa puuhaa. Jos aiot varata majoituksen Joensuun ydin keskustasta, voit kipaista rappusten nostattaman hien pesuun hotellihuoneeseesi - muussa tapauksessa sinun kannattaa ehdottomasti pulahtaa uimaan Pielisjokeen. Virta vie mukanaan hien ja koska se on virta, se viilentää mukavasti. Kukapa nyt hikisenä haluaisi mennä syömään! Oli miten oli, ruokapaikaksi suosittelen lämpimästi kahta Joensuulaista pizza paikkaa: Kesälato (Rantakatu 13) ja Pizzaria Roihu (Yläsatamankatu 9). Valitse jompi kumpi ja nautiskele elämäsi herkullisimmasta pitsasta (ainakin Suomen mittapuun mukaan - ja minähän tunnetusti pitsan ystävänä olen testannut pitsaa vähän jokapaikassa, varhaisaikuisuuteeni saakka). Kesäladossa emme ole vielä tänä kesänä käyneet (VIRHE, se on korjattava vielä tämän loman aikana), mutta viimekesänä kävimme muutamasti ja herkkuhetki on taattu. Plussaa viihdyttävästä terassista ja tunnelmasta. Pizzeria Roihussa päässet syömään sisätiloihin ja voit valita pitsaasi joko miedon, tulisen tai extra tulisen tomaattikastikkeen. Itse otan aina tulisen - kerran testasimme extra tulista ja se olikin tujua tavaraa!

Roihun pitsaa!
Joensuussa viihtyy pidemmänkin aikaa ja katseltavaa riittää. Itsehän en ole tutustunut tarjonnasta kuin murto-osaan, vaikka reilun kuusi vuotta paikkakunnalla asuin. Kannattaa ainakin käydä Taitokorttelissa (melkein Kesäladon yhteydessä) jos kiinnostaa ihailla ja ostaa käsitöitä. Martta-kahvio torilla on myös mukava, osta kahvin kylkeen karjalapiirakka ja jää seuraamaan Pohjois-Karjalaista torivilinää. Jos tykkäät frisbee golfaamisesta, suosittelen suuntaamaan Kirkkopuistoon (luterilaisen kirkon "takapiha"), sieltä löytyy keskustaa lähinnä oleva rata. Keskustan kyljessä Pielisjoella on muutama jokilaiva, jossa on mukava käydä iltaa istumassa - tai jos tanssijalka vipattaa, tsekkaa Kerubin artistitarjonta. Ensiviikolla järjestettävä Ilosaarirock on ehdoton kesän must see -tapahtuma ja mekin tällä hetkellä olemme kääntämässä kelkkamme sen suhteen: alun perin ei pitänyt mennä ollenkaan, sitten oli tarkoitus osallistua perjantain riennoille ja nyt suunnitellaan jo telttamajoitusta ja kahden päivän lippujen ostoa.

Kesä 2014, Ilosaarirock ja Studio Killers - oli muuten mahtava keikka!
99% todennäköisyydellä meidänkin siis löytää rokkihumusta! Tunnelma on omaa luokkaansa Joensuussa - jo sen takia kannattaa tulla urkkimaan paikan päälle Ilosaarirockiin. Rokissahan yövytään luonnollisesti telttamajoituksessa, muussa tapauksessa oma suosikkini Joensuun hotelleista (toki en ole yöpynyt niissä kaikissa) on keskustassa sijaitseva Sokos Hotel Vaakuna: muutama vuosi takaperin laajennettu hotelli tarjoaa (laajennuksen puolella) moderneja, miellyttäviä huoneita!
Joensuusta kannattaa ehdottomasti suunnata pohjoista kohti ja stopata kulkupeli Kolille. Kolilta löytyy ainakin runsaasti mökkimajoitusta ja käsittääkseni muutama hotelli. Itse en ole koskaan Kolilla yöpynyt, mutta suunnitelmissa on ollut jo pidemmän aikaa varata Koli Spasta hemmotteluviikon loppu. Joka tapauksessa, täällä voit tutustua Suomen kansallismaisemaan ihan ilmaiseksi. Mahtavat näkymät avautuvat, kun kiipeät Ukko-Kolin rinteiden yläpäästä muutamat portaat ylöspäin. Noh, ehkä niitä portaita on enemmän kuin muutamat, mutta matka ei ole loppujen lopuksi lainkaan pitkä ja eteesi avautuu henkeäsalpaavat maisemat. Kolilla on myös runsaasti tarjolla patikointireittejä ja luonnon ystävän kannattaakin etukäteen suunnitella, kiertääkö vain lyhyen reitin vai useamman yön mittaisen.

Ei löytynyt yhtään kesäisempää kuvaa Kolilta! :D Tuo
päivä oli muutenkin sumuinen, ettei oikein päästy
nauttimaan maisemista.
Kolilta kannattaa seuraavaksi suunnistaa Lieksaan (itseasiassa, Kolihan kuuluu Lieksaan,välissä on vain Pielinen, se järvi). Harmillisesti Koli-Lieksa välillä aiempina vuosina seilannut autolautta ei ole tänä kesänä 2015 liikennöimässä muutoin kuin erillisestä tilauksesta, joten Lieksaan joutuu ajamaan hieman kierrellen. Täältä pienestä kaupungista tämä tyttö on lähtöisin. Lieksa on kuitenkin mielestäni mukava pieni paikka kesälomanviettoon: voit vaikkapa tutustua Pielisen Museon tarjontaan (huippu mielenkiintoinen ulkoilmamuseo), kipaista Timitran linnaan lounaalle (kerran olen sunnuntaibrunssin täällä syönyt, herkkua oli ja palvelu pelasi), käydä jäätelöllä ja uimassa Lieksan satamassakierrellä pienissä putiikeissa (niitä ei todellakaan ole vaikea löytää, sillä kaikki kaupat sijaitsevat saman kadun varrella!) ja suunnata vaikkapa Ruunaalle koskenlaskuun!

Neiti-kosken kuohuja kevät-talvella.

Tämän parempaa yhteiskoskikuvaa ei löytynyt. Kevät-talvella 2014 Ruunaalla.

Erityisesti helteisellä säällä suosittelen kumivenettä puuveneen sijaan - näin pääset laskemaan kosken myös uimalla ja SE jos mikä on siistiä! Kalamiehet ja -naiset voivat sitten jäädä samalla reissulla kalalle ja tarjoaahan toki Ruunaallakin mukavat puitteet patikointiin. Lieksassa voit yöpyä joko Ruunaalla tai keskustan tuntumassa esimerkiksi Timitrassa mökkimajoituksessa. Lieksassa en ole koskaan yöpynyt muualla, kuin "kotona" joten minun on hankala suositella mitään majapaikkaa.

Tässä vielä kesäfiilistelyä, kuva kesältä 2014 Lieksan parhaalta rannalta, joka
löytyy Vuonislahdesta! Täydellinen, matala hiekkaranta.


Tähän päättyy minun Pohjois-Karjala rundini. Hauskaa road trippiä!

Ps, Muista ostaa matkamuistoksi Mökö -kivi Kolilta Kolin portilta tai Joensuusta Taitokorttelista!

lauantai 4. heinäkuuta 2015

#38 Fustrasta apua migreenin hoitoon

Huom! Niille, joita kiinnostaa ainoastaan kokemukseni Fustrasta ja sen tarjoamat hyödyt, tiedoksi: voitte siirtyä suoraan alemmaksi aiheeseen. Alkuun olen nimittäin kirjoittanut hieman omakohtaista kokemusta/tuntemusta migreenistä:

Minä olen yksi niistä "onnekkaista", jotka voivat kehua sairastavansa tätä niin kutsuttua viisasten tautia - migreeniä. Kaikki alkoi oikeastaan ammattikorkeakoulussa, olin päälle parikymppinen ja ihmettelin ääneen ajoittaista päänsärkyä. Voin rehellisesti sanoa, ettei minulla ollut esimerkiksi lukiovuosinani tai ennen sitä, koskaan koskenut päähän kunnolla. Rakkaan äitini ohjeistamana käännyin optikon puoleen ja niinhän sieltä paljastui hajataittoa ja minusta tuli rillipää. Siihen taisivat säryt loppua. 

Onnellisesti sitten valmistuin tähän antoisaan insinöörin ammattiin ja päädyin töihin suunnittelutoimistoon. Vuosi taisi olla 2013 kun ensimmäinen migreenikohtaus iski. Aloitin aamulla työt normaalisti ja ihmettelin orastavaa päänsärkyä. Pidin normaalisti kahvitauon yhdeksän aikaan ja jatkoin töitäni. Kahvin jälkeen työt aloitettuani meni noin 15 minuuttia, kunnes keskeytin työnteon ja siitä noin kymmenen kun makasin lattialla - minulla oli tietämättäni ensimmäinen paha migreenikohtaus. Muistan vaan, miten en uskaltanut avata silmiäni ja koska olin mennyt paniikin valtaan yllättäen yltyneestä päänsärystä, aloin tietämättäni hyperventiloimaan ja lopun voi arvata. Olo senkun huononi ja selostin jos työtovereilleni, miten minulla on vähintäänkin aivoverenvuoto tai muuta vastaavaa. Pian tulivat mukavat ambulanssisedät ja hetken minua ja puhelimen päässä olevaa lääkäriä (?) jututettuaan päättivät viedä jatkotutkimuksiin keskussairaalaan varmuuden vuoksi. Siellähän alkoi selvitä, ettei kyse ollut muusta, kuin pahasta päänsärystä ja hyperventilaation aiheuttamasta huonosta olosta. Voin kyllä todeta näin jälkeenpäin, että siinä tilanteessa yllättävä kipu ja oudot tuntemukset olisivat aiheuttaneet paniikkia takuulla kenelle tahansa. 

Myöhemmin - toisen saman tyyppisen ambulanssireissun, sekä näitä tapahtumia seuranneen aivojen magneettikuvauksen jälkeen neurologi totesi, ettei minua mikään muu vaivaa kuin migreeni. Ilmiselvää, kulkeehan tämä tauti isäni puolella suvussa, luonnollisesti minä saan kunnian nauttia kohtauksista näin aikuisiällä. Omat oireeni ovat hyvin samanlaisia: vasemman käden ja jalan puutuminen, kasvojen vasemman puolen ja suunalueen puutuminen sekä oikeanpuoleinen ohimokipu. Viiltävät kivuntunteet lähinnä oikealla puolella päässä, oikean silmäpohjan kipu, oikealla ohimolla tuntuva viileyden tunne ja lievät näköhäiriöt. Kuulostaa lungilta ehkä, mutta kuunneltuasi päivätolkulla päänsärkyä, napsittuasi lääkkeitä (joista ei tunnu olevan mitään apua - tai ainoastaan hetkellistä ja huomenna kaikki alkaa alusta) tuntuu ylivoimaiselta ajatella mitään järkevää. Välillä kivut olivat niin pahoja, etten voinut enää katsoa töissä näyttöä, vaan sammutin valot ja makasin lattialla. Hyperventilointiin apuna toimi työpöydän kaapissa oleva paperipussi. Monesti jouduin lähtemään kesken päivän kotiin, koska näyttöön en voinut vilkaistakaan - tuntui että pää räjähtää. Tee siinä sitten töitä.

Tässä pitkältä tuntuva selostus siitä, millaista minun migreenini on. Ja kuitenkin, tämä on vain pintaraapaisu siihen, mitä joudun / jouduin kestämään. Se pitääkin paikkaansa, että ainoastaan migreenipotilas voi samaistua toiseen migreenistä kärsivään - ja silti jokainen kokee kivun niin eritavoin ja oireetkin voivat olla niin erilaisia.

Marraskuussa 2014 laitoin paikalliselle kuntosalille sähköpostia. Minulla oli ylijääneitä liikuntaseteleitä valtava nippu ja päätin panostaa itseeni hankkimalla personal trainerin. Minulle tarjottiin Fustran tutustumis tuntia. Jokainen voi käydä lukemassa fustrassa täältä: fustrafinland.fi eli en ala tässä kovin tarkasti kertomaan, mistä on kyse. Keskityn nyt vain itseeni ja käyn läpi niitä asioita, mistä on omalla kohdallani ollut suurta vaikutusta ja hyötyä. Alustuspuhe migreenistäni sen takia, että saisitte käsityksen, miten hankalaksi elämäni ja työntekoni meni vajaassa puolessa vuodessa. Migreeni oli yhtäkkiä minulle arkea ja välillä tuntui, etten voi yhtään kontrolloida elämääni ja kipuja, vaan olen täysin niiden armoilla.



Nyt päästään itse asiaan:

Kävin Fustran näytetunnilla, enkä voi sanoa, että olisin heti ollut koukussa. Meinasin jopa tippua tuolilta, kun valmentaja esittelin minulle hintoja. Minulla sattui kuitenkin olemaan liikuntaseteleitä sen verran jemmassa, että sain niillä maksettua ensimmäisen kymmenen kerran paketin melkein kokonaan. Loppujen lopuksi muutaman kerran valmennuksessa käytyäni, päädyin ostamaan 20 kerran paketin, enkä voi muuta kuin suositella kaikille tätä. Jos ostat alkuun pelkän kymmenen kerran paketin, jäät nuolemaan näppejäsi ja tuntuu, kuin olisit päässyt vasta alkuun kun kaikki jo loppuu. 

Omat tulokseni
Minulle on tullut puolen vuoden aikana keskivartaloon lihasmassaa noin 1,5kg. Yhteensä lihasmassani on kasvanut puolessa vuodessa 2,7 kg. Tämä muutos on siis tapahtunut Fustran ja kuntosaliharjoittelun ansiosta. En usko, että olisin mitenkään saanut samoja tuloksia, jos en olisi aloittanut Fustraa, vaan ruvennut ainoastaan treenaamaan salilla yksikseni. Korkeintaan olisin rikkonut itseni.

Seuraavanlaisia positiivisia vaikutuksia olen pannut merkille: syvät keskivartalon lihakset ovat vahvistuneet ja ryhtini on suoristunut. Jaksan kannatella oikeanlaista asentoa juoksumatolla tai crosstrainerissa (voi voi kun katsoo kuntosalilla niitä juustonaksu-asennossa juoksevia, niitä on paljon ja itsekin varmasti lukeuduin aiemmin joukkoon!). Ratsastusonnettomuuteni takia minulla lähti oikea solisluu sijoiltaan. Kun aloitin Fustran, solisluu törrötti selvästi olkapääni yläpuolella, se pystyi näkemään selväsi - ja hyi olkoon, miltä se tosiaan näyttikään! Alkuun minulla oli todella totutteleminen peiliin katsoessa. Kylmät väreet kulkivat selkärankaa pitkin tuon tuosta kun tuijotin ihon alta törröttävää luuta. Vaan eipä mennyt aikaakaan kun Fustrassa käytyäni huomasin, ettei törröttävää luuta enää näkynyt. Aamulla se nukutun yön jälkee palasi näkyville, mutta iltapäivää kohti mentäessa hartiani näyttivät toistensa peilikuvilta. Jotenkin tämä ilmiö - oman teoriani mukaan - liittyy parantuneeseen ryhtiin ja lapojen sekä hartioiden asentoon. Nykyäänhän minulla on myös irtonaiset lavat (aiemmin ne eivät tulleet ollenkaan ulos kun vein kättä taakse) sekä lavoissa tuki. Ryhtini on tosiaan parantunut ja olkapäiden asento on aika-ajoin oikeaan suuntaan (ei eteenpäin kääntyneenä). Olen myös saanut liikkuvuutta varsinkin yläkroppaan. 

Mikä tärkeintä, en kärsinyt koko keväänä 2015 migreeni kohtauksista. Minun ei juuri koskaan tarvinnut valittaa päänsärkyä, ja välillä mietin itsekseni, kuvittelinko kaiken ja mitä muut ajattelevat kun en enää valitakaan päänsärystä. Sitten totuin tunteeseen - kivuttomaan päähän! Tuli huhtikuun loppu, lähdimme New Yorkiin ja minulle tuli reilun kolmen viikon tauko Fustrasta. Olin ostanut vielä kesäksi kymmenen kerran paketin.
Päänsäryt hiipivät kuin varkain tasaisin elämääni. Pari viikkoa sitten kärsin kivusta 6 päivää. Nyt minulla on töissä keppi ja pyrin tekemään keppiliikkeitä useamman kerran päivässä. Riittää kun hallitsen oikean tekniikan ja teen vaikkapa viisi toistoa muutaman kerran työpäivän aikana. Pitkiä jumppia en töissä tarvitse - aikaa kuluu koko päivänä ehkä viisi minuuttia. Olen aivan sataprosenttisen varma, että pääni palautuu säryttömäksi tulevien viikkojen saatossa. Nyt olen viisaampi. En enää ikinä pidä taukoa minulle tärkeistä Fustran keppiliikkeistä. Kolme viikkoa oli aivan liikaa. Kyllähän minä urheilin tuona aikana ja fustrasinkin, mutta reilun viikon täysi stoppi oli minulle liikaa ja menetin niinsanotusti otteen. On äärimmäisen tärkeää suorittaa liikeet teknisesti oikein. Näin Fustrasta saa parhaan hyödyn irti. Minulle on myös ollut erittäin luontevaa olla ohjattavana, sillä totuinhan yli viidentoista ratsastusvuoden aikana olemaan jatkuvasti opetettavana ja valmentajan silmän alla. Tottakai pitää pystyä tekemään itsenäisesti ja nyt minulla on kesän jälkeen pitkä jakso itsenäistä työskentelyä edessä kun rahani eivät enää riitä Fustraan tänä vuonna.



Mielipide henkilökohtaisesta ohjauksesta (Fustra personal training):
On helpottavaa ja toisaalta taas rankaa käydä valmentautumassa henkilökohtaisesti. Valmentaja on kokoajan läsnä ja ohjaa sinua suorittamaan liikeen oikein. Et voi vilpata. Et kehtaa jättää viittä viimeistä toistoa tekemättä, koska et mukamas jaksa. Sinun tekisi mieli huutaa kuullessasi "Viisi vielä", että "No, no no!". Vaan etpä huuda. Sinä vaan puret hammasta ja teet ne viisi ja läähätät sen jälkeen hiki valuen. Mutta kun olet useammalla valmennuskerralla tehnyt ne "vielä viisi" toistoa, huomaat, että tekisi mieli tehdä vielä muutama niiden päälle kun alkaa jo tuntua kevyeltä. Kun tekee tarpeeksi kauan yksin - ja tämä päteen ihan kaikkeen urheiluun, takuulla - toistaa virheitään vaikka luulee tekevänsä oikein, pysyy mukavuusalueellaan ja kehittyy paljon hitaammin. Valmentajan avulla voit saada esimerkiksi suorittamaasi liikeeseen korjattua oikean liikeradan ja sitä kautta - kun tekniikka pelaa - huomaat suorittavasi enemmän toistoja tai kovemmilla painoilla.  Ohjaaja kysyy liikkeen aikana tai viimeistään sen jälkeen, missä tuntuu. Näin kartoitetaan, onko jokin paikka kireänä ja mitä sille voidaan tehdä. Näin saadaan myös selville, teinkö liikeen oikein. Jos liikeen tulisi tuntua pakaroissa, mutta kerron sen tuntuneen etureisissä, asentoa korjataan ja kokeillaan, meneekö tunne oikeaan paikkaan. Otetaan vielä yksi esimerkki: selkävaivainen henkilö. Varmaan moni treenaa ja kyykkää väärällä tekniikalla, tekee maastavetoja väärällä tekniikalla jne. Ainakin näissä liikkeissä selkä joutuu kovalle rasitukselle, jos liikerata on väärä ja painoa paljon. Tulee niitä selkävaivoja ihmisille vähemmälläkin. Keskitytään painojen lisäämiseen eikä tekniikkaan/liikkeen oikeinsuoritukseen. Tulee vaan mieleen, kannattaisiko laittaa ensin ne syvät lihakset, jotka mm. tukevat selkärankaa, kuntoon. Frustrasta on takuulla apua selkävaivoihin.
Toinen tärkeä asia on suorittaa liike oikein. Minulla on käynyt tuuri siinä mielessä, että aloitin viikottaisen kuntosalitreenauksen yhtä aikaa Fustran kanssa ja olen näin ollen saanut alusta asti vinkkiä liikkeiden oikeanlaiseen suorittamiseen ja siihen, missä lihasryhmissä pitäisi tuntua. Teen liikkeitä vielä niin kovin pienillä painoilla, että voin keskittyä hyvin tekniikkaan ja siihen, että liike tuntuu varmasti oikeissa lihasryhmissä. Jää turhat vääntelehdinnät ja avustavat kehonliikkeet pois.

Yhteenveto:
Fustrassa minun kohdallani tehdään niin sanottuja keppiliikkeitä - jotka ovat ryhtini ja migreenini apu, core liikkeitä - jotka vahvistavat alkujaan heikkoja keskivartalon lihaksiani, sekä perus liikkeitä kuntosalin laitteilla sekä omaa painoa hyödyntäen kiinnittäen huomiota erityisesti liikkeen suorituksen puhtauteen ja tekniikkaani sekä juuri, tismalleen oikeiden lihasryhmien kuormitukseen. Alkuun kävimme läpi ohjaajan kanssa, mitä tavoitteita juuri minulla on ja tämän jälkeen hän teki minulle ruokavalion, jota olen nyt pyrkinyt parhaani mukaan noudattamaan. Voin myös tunnin aikana kysellä ohjaajaltani esimerkiksi kuntosaliharjoitteluun, juoksuun tai ruokavaliooni liittyen vinkkejä. Olen oppinut puolen vuoden aikana kehonhuollosta, ruokavaliosta ja syömisestä, kuntosalitreenauksesta ja kotitreenauksesta enemmän, kuin osasin edes kuvitella. Olen löytänyt keinon selättää migreeni ilman lääkkeitä ja keinon parantaa ryhtiäni. En todellakaan koe, että rahani olisivat menneet hukkaan. Tästä on hyvä jatkaa.

Hyviä treenejä kesätreenejä ja tsemppiä päätöksentekoon vielä Fustran kanssa empiville - do it!
-Tiina