Ajankohta: 2016, tammikuu
Koska halusimme nähdä lisää luontoa ja maisemia tässä Sri Lankan keskiosiin suuntautuvalla ensimmäisella matkustusviikollamme, päätimme suunnata Adam's Peakin valloituksen (tsekkaa postaus
#57) jälkeen junalla Hattonista Ohiyaan ja viettää siellä muutaman yön. Ohiya valikoitui ohjelmaamme siksi, koska paikkakunta sijaitsee
Horton Plains -kansallispuiston kupeessa. Tämä puisto on Sri Lankan ainoa, jonne turistit voivat omatoimisesti tutustua. Reitti, joka kiertelee puistossa, on suurimmaksi osaksi todella helppokulkuista ja sen varrella on muutama mahtavia näköaloja tarjoileva pysähdyspaikka, toinen yli 800 m tiputuksineen nimetty "World's End", maailman reuna. Suuntasimme paikalle jo hyvissä ajoin aamulla, sillä jo kymmenen maissa saattaa olla sellainen sumu, ettei maailman reunalta voi nähdä henkeä salpaavia maisemia. Eläinten bongailijalle tämä puisto on pettymys, mutta luonnosta muuten nauttivalle oiva retkikohde. Hintaa kahdelta hengeltä tuk tuk -kuskin pääsymaksun sisältäen, kertyi 6000 rupiaa, noin 38€ (tammikuu 2016 valuuttakurssi).
Yövyimme Ohiyassa reissumme kalleimmassa majapaikassa, Hill Safari Eco Lodge -hotellissa. Sijainti oli ideaalinen kansallispuistoon nähden - tosi reippailija voi vaikka kävellä hotellilta sinne ja takaisin, tosin sehän olisi vaatinut rutkasti lisäaikaa. Hotelli sijaitsi rinteessä keskellä teeplantaaseja, yli 2000 m korkeudessa. Maisemat olivat henkeä salpaavia. Lähistöllä pystyi samoilemaan teeplantaaseilla, patikoimaan teitä ja metsiä koluten sekä vain nauttimaan käsittämättömistä näköaloista - aina kun sumu ja pilviverho hälveni. Sääolosuhteet muuttuivat nopeastikin, välillä aurinko paistoi ja näimme silminkantamattoman kauas, välillä sumu ympäröi meidät niin, ettemme nähdeet hädin tuskin viittätoista metriä eteemme. Kahden hengen huone maksoi yöltä 5000 rupiaa, 32 € sisältäen aamiaisen ja illallisen (tai lounaan, valitsimme illallisen). Täältä ei noin vain lähdetty ravintolaan syömään, matka kaupungille tuk tukilla kesti muisteluni mukaan viitisentoista minuuttia ja tie oli todella huonossa kunnossa. Meitä ei tämä kylläkään haitannut pätkän vertaa, viihdyimme hotellilla ja sen ympäristössä todella hyvin, henkilökunta oli ystävällistä ja mies, joka puuhasi hotellilla "joka paikan höylänä" laittoi herkullista ruokaa - erityis mainintana sanottakoon vielä, että lähes kaikki, mitä ruoalla tarjoiltiin, olivat heidän omasta maasta kerättyä. Tämähän ei siis ollut pelkkä hotelli, vaan talon väki omisti kaikki ympäröivät teeplantaasit ja muut viljelmät. Teen lisäksi he kasvattivat ainakin porkkanaa, perunaa ja papuja. Yhteenvetona voisin sanoa, että tänne olisi kannattanut varata ainakin neljä yötä kahden sijaan, jolloin olisi voinut tehdä useamman patikointiretken lähiseuduilla. Luonnonrauhasta nauttivan paratiisi, bilettäjän painajainen. Varaudu some lakkoon, täällä ei netti toimi - luultavasti puhelimessasi ei ole lainkaan kenttiä. Kerrassaan huippu paikka!
 |
| Hill Safari Eco Lodge |
 |
| Tie hotellille - tämä kohta taitaa olla yksi parhaista pätkistä kuntonsa puolesta |
 |
| Matkalla Horton Plains -kansallispuistoon, auringon nousun aikaan |
 |
| World's End, kuva ei anna oikeutta |
 |
| Vielä hotellilta, välillä pilvet ja sumu väistyivät auringon tieltä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti