perjantai 30. joulukuuta 2016

#68 Reissuvuosi 2016

Viimeiset päivät vuodesta 2016 ovat käsillä ja tässä vaiheessa on syytä kurkata olan yli ja miettiä hetki, missä sitä tulikaan reissattua. Luvassa on pian myös päivitetty lista (edellisen voit käydä tsekkaamassa täältä) haavematkakohteista, tammikuussa käydään hakemassa sille listalle ripaus inspiraatiota Matkamessuilta. Pidemmittä puheitta, mennään asiaan, tältä näytti tämän Pohjois-Karjalan tytön matkustusvuosi 2016:











Vuosi starttasi 2 viikon mittaisella lomalla tammikuussa Sri Lankalle. Kiertelimme viikon Hill Country:ssa (#57 ja #58) ja toisen eteläisillä rannoilla (#60). Tämä aktiivinen loma sisälsi patikoitia ja surffausta - auringon palvonta jäi vähemmälle muttei se haitannut ollenkaan. Sri Lanka oli ihan erilaista Aasiaa Thaimaahan verrattuna, itse tykkäsin molemmista, mutta auringon palvojalle suosittelisin Thaimaan rantoja kun taas seikkailijalle Sri Lankaa! Ihmiset täällä olivat ystävällisiä ja iloisia, hinnat huomattavan edulliset. Lämmin suositus ja peukku Sri Lankalle.





Pääsiäisenä vuokrasimme mökin Ukko-Hallalta ja kävimme viettämässä siellä viiden päivän aktiiviloman, joka sisälsi niin suksilla kuin laudalla laskemista, lumikenkäilyä, hiihtoa ja kuntosaliakin. Suositella voi ainakin niille, joita ei niin kovin After Ski menot kiinnosta, paikka on pieni verrattuna moneen muuhun laskettelukeskukseen. Mukavan rauhallinen meno sopi meille ja rinteissä ei ollut ruuhkaa, joten ensikertaa lautaileva mahtui huoletta sekaan!





Juhannuksena teimme lisää kotimaan matkailua: yhden yön kestävän patikkareissun Pohjois-Karjalan Tuupovaarassa. Paimenpojan polku oli ihan mukava, varsinkin jos asut täällä päin ja saat kyydit järjestettyä; reitti ei ole rengasreitti. Kestoltaan se on yhden yön mittainen ja päivämatkojen pituudet olivat noin 15 ja 22 km. Me ihmiset kuin myös koirat tykkäsimme! Kotimaassa matkailimme myös jo aiemmin kesäkuussa kun vietimme pidennetyn viikonlopun Helsingissä. Saimme Joensuusta lennot hävyttömän halvalla (Finnairin lentopisteillä) joten maksoimme lähestulkoon vain hotellista. Mukavaa hengailua, kaupungin ihastelua ja herkuttelua mm. Tapas ruokafestareilla!





Syyskuun ensimmäinen viikonloppu pyhitettiin tyttöjen reissulle Krakovaan. (#62) Shoppailimme, tutustuimme kaupunkiin, söimme hyvin ja kävimme myös keskitysleiri kierroksella. Paljon puhutteleva reissu, ei siis aivan kevyimmästä päästä - eikä takuulla tule ehkä ensimmäisenä mieleen tyttöjen viikonloppukohteeksi. Puolaan palaammekin Mikon kanssa todennäköisesti jo heti vuonna 2017!






Alkusyksyyn mahtui pari patikointi retkeä lähiseuduilla: tyttöjen päiväretki Kolvanan Uurolle ja Mikon kanssa kävimme Kolilla (#63) ruskasamoilulla sekä testaamassa telttailun merkeissä uudet makuupussimme toimiviksi.






Loka-marraskuussa matkailuvuosi huipentui kauan odotettuun Peruun, sekä Boliviaan, Chileen ja Meksikoon. Kirsikkana kakun päällä oli päivä Lontoossa! Perusta ja reissusta yleensäkin on tullut jo muutama postaus (#66 ja #67), mutta lisää on luvassa ja samoin kaikista muistakin kohteista tältä puolitoista kuukautta kestäneeltä matkaltamme. Tiivistettynä reissumme koostui patikoinnista, luonnosta nauttimisesta, snorklauksesta ja mahtuipa mukaan kaupunkilomailuakin.

Huikea reissuvuosi


Vaikka lentoon emme Helsinki-Vantaalta nousseetkaan kuin (minä) 3 ja (Mikko) 2 kertaa, oli siitä huolimma reissuvuotemme 2016 aivan mahtava! Vierailin itse yhteensä seitsemässä uudessa maassa - eli kaikki kohteet olivat uusia tuttavuuksia. Näimme aivan mielettömiä maisemia, tapasimme uskomattoman ystävällisiä ihmisiä ja ennen kaikkea suurimmaksi osaksi nautimme olostamme. Nyt kun miettii kaikki näitä matkoja jälkeenpäin, tunnen olevani etuoikeutettu kun minulla on mahdollisuus tähän kaikkeen. Enkä tarkoita vain rahallisesti, vaan myös terveyttäni ajatellen: pystyn näkemään sen kaiken, pystyn liikkumaan niissä paikoissa ja pystyn kuulemaan ne äänet. Olen aika kiitollinen, harmi ettei sitä tule sanottua useinkaan ääneen. Toivottavasti ensi vuosi tulee olemaan edes puoliksi yhtä huikea niin ulkomaan kuin kotimaankin reissujen osalta. Haaveissa on tsekata jokin Yhdysvaltojen lukemattomista kansallispuistoista alkukesästä ja ennen sitä suunnitamme pääsiäislomalle - mutta se tuleekin olemaan yllätyskohde, jonka minä saan suunnitella ja järjestää Mikon tietämättä! Näiden lisäksi muutama reissu on mietinnän alla, niistä lisää lähempänä. 

Hyvää Uutta Vuotta 2017, tehkää siitä huikea vuosi omalla tavallanne - oli se sitten matkustus tai mitä tahansa, kunhan teet sen intohimolla!




torstai 29. joulukuuta 2016

#67 Peru on vaeltajan paratiisi

Ajankohta: Lokakuu 2016

Cuscon kattoja ihastelemassa

Yhden Peruun suuntautuvan loman perusteella ei voi sanoa olevansa maan asiantuntija, mutta jotain vinkkejä sentään voin antaa, varsinkin maahan ensikertaa vaeltamaan suunnistaville. Perussa olisi riittänyt nähtävää niin paljon että olisimme saaneet koko kuuden viikon lomamme siellä kulumaan - tiedetäänpähän jatkoa ajatellen. Peruun voin aika suurella todennäköisyydellä sanoa palaavani takaisin. Myös Chile on kiinnostava, muttei Santiagon, vaan eteläisten osien luontonsa puolesta (joihin emme päässeet tällä reissulla tutustumaan). Perussa voisin saman tien reissata samoilla huudeilla, erona vain, että tällä kertaa varautuisin huomattavasti väljemmällä aikataululla.

Jos teet samoin kuin me teimme, eli matkustat suoraan Cuscoon lentämällä, varaa itsellesi aikaa toipumiseen - varsinkin jos sinulla ei ole aiempaa kokemusta korkeista (yli 2500m merenpinnasta) paikoista. Itselläni ei ollut tietoa, miten korkea ilmanala omaan kroppaani vaikuttaa. Cusco on noin 3400m meren pinnan yläpuolella ja vaikka kuinka luin etukäteen kokemuksia ja varoituksen sanasia, olin aivan äimänä miten vähästä hengästyin ylämäessä ja varsinkin rappusia noustessa. Minulla myös ilmeni kahtena ensimmäisenä vuorokautena elämäni pahinta päänsärkyä ja huonovointisuutta. Muutamassa päivässä oireet helpottivat (osittain oli myös aikaerorasitusta, ei hyvä yhdistelmä ollenkaan), mutta vaellusmatkajärjestäjien suositusten mukainen "vietäthän ainakin kaksi päivää Cuscossa ennen trekkiä" ei todellakaan olisi toiminut omalla kohdallani. Toki oireet olisivat olleet huomattavasti lievempiä tai jääneet jopa kokonaan, jos olisimme matkustaneet ylös hitaammin.



Perussa voit vaeltaa myös yksin

Meillä oli varattuna neljä päivää kestävä Cachicata trek Inti Sun trekin kautta. Tämä vähemmän tunnettu reitti on kuulemma vain kolmen retkenjärjestäjän ohjelmistossa johtuen mm. huonoista kulkuyhteyksistä kylälle josta retki starttaa. Me emme valitettavasti päässeet vaeltamaan oikeaa reittiä kuin ensimmäisen päivän, sillä matka tyssäsi minun nyrjähtäneeseen nilkkaan. Tilanne näytti jo pahalta, mutta murtumia ei onneksi ollut, jalalle pystyi varaamaan painoa ja toden totta koko tulevat viisi viikkoa lomastani eivät menneet pilalle sen takia etten pysty kävelemään! Huh! Joka tapauksessa Cachicatan varrella on useita Inka raunioita ja jos oppaasi sattuu olemaan historian asiantuntija ja kaiken lisäksi hyvä tarinan kertoja (kuten meidän Jesús oli), saat tästä retkestä todella paljon irti. Ensimmäisen päivän ja kolmannen päivän retket voi tehdä myös itsenäisesti Ollantaytambosta, jos näkee hieman vaivaa ja tietää oman vauhtinsa. Minä olin aivan lapsen kengissä näissä korkeuksissa neljänkin päivän jälkeen ja vaeltaminen oli hidasta korkeiden sykkeiden vuoksi.


Perolniyoc - Inka rauniot


Näkymä ensimmäisen yön leiripaikalta, teltasta




Ollantaytambo on muutoinkin hyvä tukikohta päiväretkille - sen lisäksi että sieltä pääsee nopeasti junalla Aquas Calientesiin ja Machu Picchulle. Kaupunki on reilun puoli kilometriä Cuscon korkeutta alempana (noin 2800m) joten täällä korkeuden kanssa ei minullakaan ollut mitään ongelmia. Teimme Ollantasta käsin yhden 7h päivävaelluksen noin neljän kilometrin korkeuteen keskenämme ja selvisimme siitä ihan kiitettävästi. Tarkoituksenamme oli myös lähtöpäivänä käydä puolen päivän mittainen vaellus mutta väsymyksen ja rasituksen sekä tiukan aikataulun takia jätimme sen suosiolla tekemättä. Ollantaytambosta on tulossa aivan oma postauksensa, jossa kerron omat vinkkini omatoimiseen vaeltamiseen lähialueilla.







Toinen hyvä omatoimisen trekkaajan kohde on Colca-kanjoni. Koska olimme taas kerran liikkeellä hieman kiristävällä aikataululla js lisäksi edellisellä viikolla nyrjähtänyt nilkka ei edelleenkään ollut täydessä iskussa, päädyimme tylsääkin tylsempään edestakaiseen reittiin ylhäältä alas. Jos meillä olisi ollut yksi yö enemmän aikaa, olisimme tehneet kolmepäiväisen rengasreitin kanjonissa, se olisi onnistunut hyvinkin ilman opasta.


Hyvästä oppaasta kannattaa maksaa

Omatoimiselle vaellukselle kannattaa lähteä vasta sitten, kun tiedät vauhtisi ja olet suunnitellut reitin huolella. En kuitenkaan täysin torppaa oppaan palkkaamista, olipa kyseessä sitten päiväretki tai useamman päivän vaellus Machu Picchulle (Inca trail, joka päättyy MP:lle onnistuu ainoastaan ryhmän kanssa, ei lainkaan omatoimisesti). Jos olet kiinnostunut historiasta ja pidät tarinoiden kuulemisesta, kannattaa hyvän oppaan palkkaamista harkita. Näin säästyt pääsi suuremmalta vaivaamiselta kun sinun ei tarvitse miettiä reittiä ja saat samalla kuunnella mielenkiintoisia kertomuksia muinaisista kulttuureista ja erityisesti Inkoista. Meillä kävi tosiaan tuuri retkenjärjestäjän suhteen; oppaamme osasi kertoa Inkoista mielenkiintoisesti ja lisäksi retkellämme ruoka oli taivaallisen hyvää, parasta mitä Perussa söimme. Tästä tosiaan kannatti maksaa!







Mitä tulee meidän omatoimiretkeilyyn, aina ei mennyt aivan alkuperäisen suunnitelman mukaan vaan eräänkin kerran ajauduttiin väärälle polulle ja nieltiin myöhemmin pettymystä. 

Esimerkiksi retki Ollantasta Inti Punkulle, Inkojen aurinkoportille, ei mennyt niinkuin suunnittelimme: emme löytäneet oikeaa polkua ja varsinainen retken kohokohta jäi saavuttamatta kun ymmärsimme olevamme väärällä puolella vuoren rinnettä. Lähes neljässä kilometrissä alkoi olla päänsärkyä ja korkean sykkeen takia matkanteko oli hidasta, joten päätimme kääntyä takaisin. Sadekin toi oman lisämausteensa tuohon retkeen. Mutta kaikesta huolimatta maisemat olivat kauniita ja saimmepahan retkeillä. Reitit eivät siis aina ole selkeitä, sillä suuntanuolia ja merkintöjä ei ole, polkuja ristiin rastiin siitäkin edestä. Luulenpa että muutaman kymmenen dollarin hintaan mekin olisimme saaneet oppaan ja saavuttaneet aurinkoportin, joten ehkä tällä reissulla oppaasta olisi kannattanut maksaa.



Erilaiset maisemat

Tällaiselle luonnosta ja maisemista nauttivalle Peru tarjoili kauniita ja erilaisia elämyksiä verrattuna koti-Suomeen. Näimme upean vesiputouksen, Andien vuoristoa, lumihuippuisia vuoria, sademetsän reunamien rehevän kasvuston ja käsittämättömän järvimaiseman lähes neljässä kilometrissä. Myös kilometritolkulla ylänköä, joka oli aivan tasaista ja päättyi jylhänä yht'äkkiä nouseviin vuorijonoihin. Vaikuttava Colca-kanjoni tarjoili yli kilometrin korkeuserolla vaihtelevaa maisemaa aina pohjan rehevästä, palmuja kasvavasta vehreydestä lähes neljässä kilometrissä oleviin karuihin ja kivikkoisiin rinteisiin. Ääripäät - lumisilla vuorenrinteillä vaellus ja sademetsässä samoilu - jäivät meiltä kokematta tällä reissulla. Myös Tyynen valtameren tyrskyt missasimme tyystin, samoin autiomaan hiekkadyyneillä lautailun. Perulla olisi siis ollut tarjottavanaan niin paljon enemmän, mutta olemme kyllä tyytyväisiä siihen kaikkeen, mitä ehdimme kokea. Ehkäpä seuraavalla reissulla suuntaamme viidakkoon tai vaihtoehtoisesti trekkaamaan korkeammille reiteille. Kummin hyvänsä, luonto ja maisemat eivät takuulla petä Perussa!


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

#66 Matkustamiseen tottuu

Hola amigos, olemme takaisin tukevasti Suomen maaperällä ja sepäs tuntuukin mukavalta! Tuodaan nyt totuus heti ilmi:

reissuun on mukava lähteä, vaan kyllä se kotiinpaluu on vähintäänkin yhtä mukavaa. 

Saavuimme tiistaina myöhään illalla Suomeen ja mitä meillä oli vastassa: lunta ja pakkasta, tätähän minä toivoin! Helsingissä tilanne näytti vielä hieman epäselvältä, mutta mitä idemmäs juna meitä kuljetti, sen lumisemmaksi maisema muuttui - mahtavaa. Mikään ei olisi ollut sen inhottavampaa kuin palata kotiin loskan, vesisateen ja pimeyden keskelle. Tosin pimeäähän täällä on siitä huolimatta vaikka lunta maassa onkin, mutta ainakaan musta maa ei ime kaikkea valoa, joten siinäkin mielessä lumi tuo lohtua.

Otsikkoon viitaten, jos parin viikon reissaamisen jälkeen oli pieni koti-ikävän tynkä, jonka sain työnnettyä taustalle, oli kuukauden päästä tilanne jo se, että reissun pelkäsi loppuvan. Ennen kotiin paluuta totesin, että olisin voinut vielä jatkaa reissuamme. Toki oli ikäväkin ja erityisesti koiria, mutta matkustamiseen tottui siinä määrin, että olisi mennyt vaikka toiset kuusi viikkoa!




Minulla on jo neljä postausta odottamassa viimeistelyä, kuvia ja julkaisua, joten luvassa on toivon mukaan melko tiuhaan tahtiin matkakirjoituksia. Tästä reissustahan riittää tarinoitavaa pitkälle talveen, joten pyrin vapaa-ajan sallimissa rajoissa pitämään tarinoiden julkaisutahdin tavallista tiheämpänä. Perusta varsinkin tiedossa monenmoista tarinaa, samoin Meksikosta - Chile ja Boliviakin tarjosivat meille elämyksiä, vaikka visiitit olivatkin suorastaan hävyttömän lyhyet.




Mitä tekisin toisin?

Kotiin palattua voi alkaa jälkiviisaaksi ja miettiä, mitä sitä olisi kannattanut tehdä tällä matkalla toisin. En todellakaan väitä, että meidän matka olisi ollut epäonnistunut tai huonosti toteutettu, päin vastoin! Mutta kun sitä luppoaikaa on tämän mittaisella matkalla ollut, on joutanut miettimään myös niitä asioita, jotka olisin voinut muutoinkin toteuttaa. Eli tässä on lähinnä niille, jotka suunnittelevat saman tyyppistä, tavallista 2-3 vk lomaa pidempää matkaa tai reissua samalle suunnalle, missä reissasimme:

Peru

Jos olisin tiennyt, miten voimakkaasti kroppani reagoi korkeaan ilmanalaan (yhdistettynä yli vuorokauden mittaiseen matkustusrupeamaan ja näin ollen jo valmiiksi sekavaan oloon), olisin viettänyt ensimmäiset päivät alemmassa, korkeintaan 2500m korkeudessa merenpinnasta. Tästä kerron tarkemmin seuraavassa postauksessa.

Vieraassa maassa on luonnossa leiriytyessä käytettävä aina pimeän tullen otsalamppua. Maasto voi teltan ympärillä olla yllättävää, eikä teltasta kannata poistua näinollen ilman valoa - voi vaikka nyrjäyttää nilkkansa.











Bolivia

Monet reissaajat kertoivat olevansa liikenteessä kolmisen viikkoa ja käyvänsä kiertämässä tuossa ajassa niin Perussa Sacred Valleyssa ja Colca kanjonilla kuin Boliviassa Salar de Uyuni suola-aavikolla. Meillä oli varattu aikaa kolme viikkoa Perulle ja viisi päivää Bolivialle. Tuo viisi päivää on onnettoman vähän ja näin jälkeen päin ajateltuna olisi kuitenkin ollut järkevämpää viettää Chilen Santiagolle varaamamme viisi päivää Boliviassa (eli noin puolitoistaviikkoa) ja jättää Chileen tutustuminen tyystin toiselle reissulle. Näin olisimme ehtineen Boliviassa Titicaca järven ja Uyunin suola-aavikon lisäksi esimerkiksi Cordillera Realille trekkaamaan, Coroicolle vähän matalempiin ja helpompiin korkeuksiin patikoimaan ja alamäkipyöräilemään (Death Road) tai vaikka kolme yötä kestävälle viidakkoretkelle.











Meksiko

En lähtisi Maya Rivieralle pienellä budjetilla. Meidän oli tarkoitus reissata Meksikossa noin 60-80€ per päivä (sisältää majoituksen, ruokailut ja paikallisliikenteen sekä Maya raunioiden sisäänpääsyt) ja kitkuttelemalla yhdessä paikassa siihen olisi päästykin. Karibian meren rannat on rakennettu täyteen kalliita resorteja ja pienemmän budjetin majoitukset olivat kiven alla. En epäile yhtään etteikö muualta Meksikosta, esimerkiksi Meksikon lahden puolelta tai Tyynen valtameren rannikolta, olisi löytynyt edullisemman hintatason majoitusta ja ravintolaa.





Kaiken kaikkiaan voin kuitenkin kertoa, että meidän reissu oli ikimuistoinen ja lähestulkoon pelkästään hyvällä tavalla! Lentoyhtiön kadottamaa rinkkaa (joka tuli kyllä neljäntenä päivänä perille) ja muutamaa sairastelupäivää lukuunottamatta meidän reissaaminen Etelä-Amerikassa ja Meksikossa sujui erittäin sulavasti ja mukavasti. Olimme haltioissamme Perusta ja kaiken kaikkiaan voimme sanoa, että jokaisessa vierailemassamme maassa ihmiset olivat äärimmäisen ystävällisiä. Palaammeko näille seuduille? Todellakin! Pysykää kuulolla, lähiaikoina luvassa Peruun liittyen juttua vaelluksesta, Ollantaytambosta, Machu Picchusta ja Colca -kanjonista!