perjantai 19. toukokuuta 2017

#75 Salar de Uyuni, Bolivia - päiväretkellä riittää ihmettelemistä

Ajankohta: 2016, marraskuu

Hiljaisuuden jälkeen on tullut aika palata matkatarinoiden ääreen. Kevät on ollut kaikin puolin raskas, mutta nyt mennään onneksi kesää kohti jo säidenkin puolesta, joten vielä tämä tästä iloksi muuttuu! Tämä Bolivian upeaa suola-aavikkoa käsittelevä teksti on kirjoitettu jo kuukausia sitten, mutta nyt vihdoin sain sen julkaistua kun kuvatkin on vihdoin muokattu.



Me saavuimme Perusta Boliviaan niin sanotusti "takki auki". Vietimme yhden yön Cobacabanalla ja suuntasimme sen jälkeen pääkaupunkiin La Paziin. Ensimmäinen aamu La Pazissa meni miettiessä, mitä tässä nyt tekisi; vaihtoehtoja oli mutta käytettävissä oleva rajallinen aika oli suurin ongelma. Olisimme voineet buukata yön yli kestävän vaelluksen Cordillera Realille, mutta reitti ja yöpyminen olisivat olleet yli 5000m merenpinnan yläpuolella, joten päätimme unohtaa sen vaihtoehdon - niin huipulta kuin se olisi kuulostanutkin. Sitten olisi ollut päiväretki Death Road, alamäkipyöräilyä kuoleman tiellä. Vaikka tätä monesta tuutista hehkutettiinkin meille, päädyimme kuitenkin ihan kaikista alkuperäisimpään suunitelmaan ja otimme yöbussin Uyunin kaupunkiin jossa meille oli varattuna päivä retki suola-aavikolla ja seuraavana yönä bussi takaisin La Paziin. Ja kyllähän se kannatti, tämä valinta.

Junien hautausmaa ja suolaa silmänkantamattomiin 


Yövyimme hostellissa La Pazissa ja varasimme Uyunin retken hostellin kautta. Retkelle tuli hintaa 1680 bolivianoa, joka silloisella kurssilla oli noin 220€. Tämä siis sisälsi kahdelta hengeltä yöbussimatkat molempiin suuntiin, aamiaisen, retken aavikolla nelivetomaasturin kyydissä, lounaan, sekä myös bussimatkoilla eväitä. En osaa sanoa, oliko matka hintalaatusuhteeltaan hyvä, mutta ainakaan meillä ei ollut englantia puhuvaa kuskia, joka toimi oppaana retkipäivän ajan. Ilmeisesti englantia puhuvia retkenjärjestäjiä on vähän ja ne ovat huomattavasti kalliimpia. 

Saavuimme aamulla Uyunin kylään ja meitä oli retken järjestäjän puolesta vastassa henkilö nimikyltteineen. Me olimme kolmen korealaisen ja kahden bolivialaisen kanssa samassa Land Cruiserissa. Etelä-korealaiset olivat oikeita hassuttelijoita ja näin ollen me jäyhät suomalaisetkin päästiin vapautuneeseen tunnelmaan, ja kaiken kaikkiaan retki oli oikein onnistunut vaikkei opas puhunutkaan englantia - me kun varmistelimme sitä retkeä varatessamme ja meille luvattiin että englantia puhuva kuski järjestyy. 

Päivämme starttasi pikavisiitillä junien hautausmaalle. Paikka oli toki mielenkiintoinen, mutta mieli teki päästä pian aavikolle, emmekä me jaksaneet vanhoja ruosteisia vetureita kauan katsella - eikä meillä siihen ollut aikaa varattuna kuin 20 min. 


Suola-aavikkoa sen sijaan jaksoimme ihastella koko päivän ilman väsymystä! Ryhmän kanssa pysähdyimme useamman kerran ottamaan myös kuvia ja sehän se vasta hauskaa olikin. Salar de Uyunista ei oikeastaan voi sanoa muuta kuin upea ja vaikuttava kokemus. Hämmentävää, miten ihmeellisiä paikkoja maailmassa onkaan. Eikä tämä ole liioittelua. Meitä ei yhtään harmittanut, että käytimme Boliviassa aikamme tähän retkeen - melko pomppuisesta yöbussimatkasta huolimatta. Voin siis lämpimästi suositella (niin kuin meillekin lämpimästi suositeltiin) vierailua tuolla hämmentävässä paikassa. Antaa kuvien puhua puolesta - vaikka ne eivät voi mitenkään tehdä täysin oikeutta.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti